... tuli tänään posteljoonin mukana :).
EDIT: Kiitos "naavatietäjille" :)! Meillä on siis Pinsiössäkin puhdas ilma koskapa naavaa metsissä riittää, ja kyllähän sen huomaakin. Ei tarvitse kuin Nokialle mennä, Tampereesta nyt puhumattakaan, ja jo on ihan eri juttu hengitellä siellä!
Tanja S. lähetti tämän tavattoman kauniin ATC-kortin:
Se on "kultahiekkoineen" NIIIIN upea, ei sitä kuvalla osaa kertoakaan!
Ja ohho: niin valtavasti "killuttimia" lisukkeena, että ihan hämmennyin. Noista on todella iloa paitsi korteissa, myös ristipistoissa!
Ja tuo hauska naavaparta :D. Täällä Pinsiössäkin puut muuten tekevät naavaa (joskin se on yleensä vaaleanharmahtavaa), aikaisemmista asuinpaikoistani en semmoista muista. Virkistäkääs muistiani, luonnon asiantuntijat: mitä se naava oikein onkaan? (Tai voisinhan katsoa googlestakin - no, katson sitten, jos kukaan ei kerro minulle muuten.)
Tuohon ATC:n aiheeseen liittyen:
Kerroin taannoin, että isäni oli innokas kullanhuuhtoja, silloin, kun oli vielä voimissaan. Nyt sairaudet ovat jo vuosia olleet harrastuksen esteenä, joskin unelmat kyllä säilyvät :).
Nuorempana isä kävi joka kesä Lemmenjoen valtauksillaan, ja talvet menivät erilaisia kaivuuvempeleitä suunnitellessa. Äiti sitä joskus huokailikin, että olisi hänen pitänyt arvata, kun isän ruskeissa silmissä on kullanvärisiä pilkkuja, että kullankiilto sieltä pilkahtelee!
Tanjalle poikkesinkin jo kommentoimassa, että isä ja äiti leikkivät joskus - nyt "vanhoina", kahdestaan asuessaan - ajanvietteekseen sellaista, että he eivät puhuneet toisilleen mitään, vaan kirjoittivat kirjelappusia. (Kun olin lapsi, leikimme sitä joskus kolmestaan.) Isä oli kuulemma kirjoittanut äidille, että vielä hän Lemmenjoelta huuhtoo oikein ison hipun, ja tekee siitä äidille kultasormuksen. Joten oikein oli Tanja aavistanut kullanhuuhtojan unelman ATC:a tehdessään :)!
Aikuisena olen muuten miettinyt, että vanhempani olivat sentään aika mainioita, kun leikkivät minun, ainokaisensa kanssa, milloin mitäkin. Saunanlauteilla ja automatkoilla leikimme "Kauppias lähti mutkalle ja otti matkalle mukaansa..." - Varmaan monille tuttu leikki (ehkä vähän eri alkuvärssyllä), jossa lisättiin aina yksi asia edellisten perään ja kilpailtiin, kuka muistaa pisimmän luettelon.
Piilosta menimme usein. Isä keksi aina parhaat piilot (vaatekaapissa, TV:n takana ja milloin missäkin) - ja nousi sieltä yhtäkkiä säikyttelemään meitä akkaväkeä :D.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
VOI miten upeaa postia olet saanut!! Laitoin sinut juuri äsken "tupliksen" osallistujalistalle ;)Kurkkaahan aikataulu blogistani.
Huippu kullanhuuhdontakortti. Ja on sinulla huippu vanhemmatkin. Mekin muuten kotona leikittiin kaikenlaisia sana- ja arvoituspelejä vanhempien kanssa. Se oli todellista laatuaikaa, vaikka siihen aikaan ei sellaista hassua käsitettä ollutkaan. Koko arkielämä oli laadukasta. Ja sitten, kesäterässä oleva opettaja kertoo, että naava on puissa ja oksilla kasvavaa jäkälää, joka saa ilmasta ravinteet. Siksi naavaa on paljon siellä, missä ilma on puhdasta. Näin ainakin olen luontoretkillä lapsille sanonut :) Mutta parasta sun on googlettaa, niin saat tarkat tiedot. Mielellään sitä keräisi naavaa esim. joulupukin parraksi, mutta jäkälan keruuhan ei ole sallittua. Ellei sitten ole matsänomistaja tai saa siihen lupaa.
Meillä ei isä osallistunut piiloleikkiin muuten kuin keksimällä meille (kolmelle kersalle) piiloja. Kerran nosti siskon hattuhyllylle - ei löytynyt.
Minäkin olen ollut tietävinäni että naavaa kasvaa siellä missä ilma ei ole saastuutta.
Puolangalla Hepokönkäällä( kannattaa muuten käydä katsomassa putousta jos siellä päin liikkuu) on melkein joka puussa naavaa. tai niinkuin joku minun lapsistaettä naamaa... :)
Minä se keräsin viime syksynä jäkälää ilman lupaa. ajattelin että oma lupa paras lupa ja menin mettään :)
No joo, miehen isän mettää se oli, tai oikeemmin perikunnan mutta en minä lupia kysellyt.
Tosi hienoa postia olet saanut ja tulinäköjään oikeaan osoitteeseen,kun olet kullanhuuhtoja sukua. Sulla kuulostaa olleen ihana lapsuus! Mukavat vanhemmat.Omille lapsille pidettiin joskus mukamas sellaista leikkiä,että kilpaillaan kuka pystyy olemaan kauiten hiljaa sanomatta mitään.Se leikki tuli mieleen jostain kumman syystä silloin tällöin..:D
Lähetä kommentti