Kuitit ojennuksessa :D

Inspiroidu-skräppäyshaaste kehotti tällä kertaa laittamaan postia palasiksi ja käyttämään sen askarteluun.
Meillä - kuten varmaan monessa muussakin taloudessa - rustattiin viime viikonloppuna veroilmoituksia, joten siitä skräppisivulle aihe. Ja tuolla veroilmoituksen oheismateriaalilla olikin sitten kiva hullutella:Eli ympyrä-pympyrä-taustapaperihan on verolomakekirjekuoren sisäpuoli. Sivun kaikki tekstit ja "koristeet" - 3:a niittiä ja leimasinmustetta lukuunottamatta - ovat verokirjekuoresta ja veroilmoituksen täyttöohjeesta saksittuja (ja niiden lienee tarkoitus ilmentää kaaosta...) Jos joku kohta ohjevihosta jäi lukematta, niin klikkaa kuvaa suuremmaksi ja lue nämä :D.
Erityisen ylpeä olen kukkaideasta:- Ai niin, ja pikkuneiti arpajaishattuineen ei liity aiheeseen oikeastaan mitenkään. Tunnelma vain sattui olemaan kuvassa sama: paljon paperi(silppu)a :D.

Minäkuva

Inspiroidu haastoi skräpeltämään Käyttäen Isoa Alkukirjainta tehosteena. Tässä minä: Yritin kovasti kuvata a) neulomaani puolihametta b) neulemekkoa ylläni, josta oli seurauksena mm. nämä kaksi epäonnistunutta kohdistusta - ja aika monta muuta samanmoista... On se kumma, että epäonnistuneet kuvat ovat paljon onnistuneempia kuin onnistuneet :D.
Oikeassa alakulmassa on muuten tuommoinen 2-tahoinen piilokuva. Se voisi kuvata vaikka vähän 2-tahoista persoonaani...

Inspiroidu-haasteen tämänkertainen aihe oli naamio, kuvitteellinen tai vertauskuvallinen sellainen. Tuotokseni:(Tekstin lukeaksesi klikkaa kuvaa suuremmaksi.)
Tein nyt tosi yksinkertaisen jutun, kun tykkäsin niin noista maa-aiheisista taustapapereista, etten halunnut viedä niiltä näkyvää roolia.
Pitäisköhän selittää, miten tämä liittyy naamioitumiseen? :)
Ensinnäkin isäntä on niin maan alla, että ei kuulkaas mittään näy, ellei mene päältäpäin katsomaan. Tuo hanojen sijaintipaikkakin on niin hyvin "naamioitu", ettei minulle ainakaan olisi tullut mieleen, mitä siellä on, kun kannen avaa.
Ja kätkössähän se on tuo vesikin. Vasta, kun hanan aukaisee, alkaa tuommoisesta alakuvassa näkyvästä lähteestä tihkua vettä, ja vuorokaudenkohan tuo kesti, ennen kuin pyöreä, sorapohjainen lampi oli taas täynnä... Kesäksi se aina täytetään (tai "ne" - niitä oli kai kaksi, ellen väärin muista.)

Prinsessan Aarre

Kolme viime päivää olen puuhaillut posket punaisena tämän projektin kanssa.
Inspiroidu-skräppäyshaasteen huhtikuun kisa nimittäin haastoi skräppäämään kankaalle.

Päätin käyttää saman tien yhtä japanilaisen tilkkuilulehden pussi-ideaa, vaikka mittoja jouduinkin hiukan soveltamaan, ja samalla pähkäilin mallia helppotekoisempaan suuntaan.

Haasteessa edellytettiin käytettäviksi vähintään 3:a valokuvaa, käytin 4:ää, kun sattui olemaan tuo sopiva kuvasarja olemassa, missä meidän neiti poseeraa kirjoituspöydällään.

Koristelussa käytin mm. Itkupillin testiarkin kuvia, joilla tavoittelin "Liisa Ihmemaassa" -fiilistä.
Valokuvat ja testiarkin printtasin ensin silittämällä siirrettäviksi kalvokuviksi. Pussukan tekstit ovat osin testiarkin kirjaimista, osin itse pistellyistä ketjupistoista koottuja.

Ja vihdoin asiaan, eli itse pussukka, kokoa 18 cm x 18 cm, otsikolla "The Little Book of Secrets":
Neliönmallisen aurinkonapin alla on neppari, ja kun sen avaa, näkymä on:

Eli kannen vastaisessa (ts. suljettuna kannen alle jäävässä) päädyssä tyttö istumassa, "Once Upon a Time". Pussukasta pilkistää pieni kirjanen, jonka kannessa on sama klovni kuin pussukankin kannessa.

Pussukka avautuu koko leveydeltään:

Avatun pussukan "takapäädyssä" "I Wonder...":

(On päässyt näemmä irtonainen langanpätkäkin kuvaan, sorry.)

Ilmapallokuva lentelee nepparikiinnitteisen sivutaskun sisältä. Taskun julkisivussa on nepparin kohdalla kurpitsanappi.

Pussi muuten pysyy itsekseenkin pystyssä, vaikka kovitin sen vain tukikankaalla:

Ohjeessa kehotettiin käyttämään tukena pahvia tms., mutta kun halusin tehdä tästä - tapani mukaan - pesunkestävän, en käyttänyt pahveja, vaan ainoastaan kiinnisilitettävää tukikangasta, pari kerrosta päällekkäin. Voihan saumoja joskus sen verran avata, että työntää tukipahvit sisään, jos tarve vaatii.

Pussukan pohjalla sitten nukahtanut prinsessani, "Happily ever after":

Pitäähän pussukalla sisältö olla, mutta senhän tempaisimme tuolla 2. kuvan jälkeen sivuun. Tekaisin pussukan sisälle tämmöisen 8 cm x 8 cm pikkukirjasen:

Kannen päällystin samalla kurpitsakankaalla, mitä käytin pussukan sisukseenkin.
Ja kirjan sivut on luonnollisesti itse taiteltu, 12"x12"-kokoisesta arkista:

Tämä on kai sitten se varsinainen "Pieni Salaisuuksien Kirja", jonka tuleva sisältö ei välttämättä kuulu kellekään muulle ;). Sinne voi koota vaikka miniskräppäysaukeamia - tai sitten jotain ihan muuta.

Inspiroidu-skräppäyshaaste yllytti teippaustalkoisiin. Esikoinen ja isäntä kesäpuuhissa: - Pirtinehostus ja kylätapahtuman pussijuoksu ovat jokakesäisiä traditioita.

En tiedä, kuinka suuri kardinaalimoka on tuo englannin ja suomenkielen käyttö samassa työssä, mutta kun nuo leimat olivat enkunkielisiä, ja teki mieli läiskiä niitä taustan "rikastamiseksi" (tai sekoittamiseksi, makuasia :D). Tuo sananlasku taas on semmoista "katoavaa kahjoperinnettä", joka mielestäni istuu näihin suomalaisen maalaismaiseman kuva-aiheisiin.

On siinä jokatapauksessa käytetty niin maalarin- kuin ilmastointiteippiäkin. Koristeteipit eivät tähän olisi enää oikein istuneet.

Peikkotytön Unelma-/Dream-haasteeseen vaihteeksi skräpellystä, sanan toisen suomennoksen ympäriltä: (Pienemmät tekstit eivät näemmä näy oikein suurennoksessakaan. Tuossa kellertävässä "pääsylipussa", alimman kuvan alanurkassa, lukee "Gift Coupon - Dreams". Avainkoristeen vieressä lukee "this magic moment".
Toiseksi ylimmäiseen kuvaan lisäsin meijjän typyn päähän tarrakruunun, alimmaiseen kuvaan selkään "keijunsiivet".
Taustaan leimailin himmeällä punertavalla kuumailmapallon kuvia.)

Kukei :)!

PaperiPerjantain haasteena oli käyttää skräppisivun koristelemiseen kukkia. Meidän neiti kevättunnelmissa:

Leimailin ja värittelin paperin reunoja pitkään ja hartaasti :). Koristeeksi kukkakuvioista teippiä, kukkaleimoja, raaputuskukkia, silkki- ja paperikukkia, leikattuja kukkia, pieniä riipusteltujakin kukkia...

"On Suomi köyhä, ja siksi jää, jos kultaa kaivan(n)et"

- oli isän lempparilainauksia lapsuusvuosinani. Hmm, ehkä köyhyyssisällönkin, mutta enemmän vissiin tuon kullankaivuun suhteen. Kultamaille kun aina hänen mielensä halasi, silloin kesäisin, kun vielä voimia riitti.
Inspiroidu haastoi tekemään mahdollisimman yksiväristä sivua. Minun yritelmäni: En tiedä, saavutinko toivomaani vaikutelmaa. Elämme niin värikästä elämää täällä Suomessa :D! Pyrin löytämään pääväriksi semmoisen määrittelemättömän vihreän-ruskean-keltaisen sävyn, jota vintagepapereissa usein käytetään, mutta jota luonnossakin esiintyy patinoituneessa puussa tai kivissä.
Poliittinen pamfletti tästä pyrki tulemaan ihan väkisin ja vahingossa.
Muistuipahan vain mieleeni lapsuuteni Suomi 30-40 v. sitten, kun lapsuuskodissani, mummulassa, ei ollut sisävessaa, vesi juoksi ainoastaan emännän mukana sisään ja ulos, pesulla käytiin rantasaunassa kesät-talvet, ja pyykit huuhdeltiin avannossa.
- Täsmennettäköön kuitenkin sen verran, että kuvan talo ei ole mummolani, vaan naapurustossamme oleva tienvarsimökki, aikoinaan toki asuttu sekin.
Onneksi noita mökkipahasia on vielä tienvarsilla muistuttamassa meitä siitä nostalgisesta ajasta, "kun kaikki oli paremmin kuin nyt", kuten on tapana sanoa ;).

Inspiroidu - ideariihihaaste

Tässä olikin pukertamista, mutta eiköhän nyt ole koossa tärkeimmät Inspiroidu-haasteeseen:

1. Kirjaa 20 aihetta, joista aiot lähitulevaisuudessa skräpätä:
Klapityömaa, halkotalkoot, kevätpuuhat, sammal, luonnonkukat, pullot, pieni harmooninsoittaja, rikkaruoho, pihakivet, polkupyörä, varastointi, sakset, villatakki, huivi/shaali, oksat, roskaaminen, ikkunanpesu, tiskirätti, tienvarsimökki, lenkkipolku.
- Huomaan, että tuli tuommoisia "esineellisiä" aiheita enimmikseen, mutta kaipa niissä jokunen ihminenkin - tai ainakin koira - vilahtaisi...
2. Piirrä neljä erilaista mallipohjaa joita tykkäät käyttää tai suunnittelet käyttäväsi:
3. Esittele kaksi aikaisempaa työtäsi ja kerro miksi olet niihin tyytyväinen.
Yksi työ on täällä. Ja sitten omakehut: Aihe on rakas ja mieluinen (sekä tyttö että hänen taiteellinen harrastuneisuutensa.) Kuvat ovat aitoja tilannekuvia, jotka mielestäni ovat aina parhaita.
Sivu ei ole liian kirjava ja värimaailma sopii mielestäni aiheeseenkin.
Tavaraa on sopivasti.
Toinen sivu on täällä. Mielestäni ruskea värimaailma ja myös koukeroinen kuviokieli sopivat vanhoihin kuviin. Sivusta tuli vintage-henkinen, mikä aina miellyttää silmääni.
Kun kuvat ovat asetelmallisesti otettuja, saa tausta-asettelu olla elävä ja vapaa.
4. Valokuvaa yhtenä päivänä asioita, joita et todennäköisesti muuten kuvaisi:

5. Linkitä jonkun toisen skräppäämä työ ja kerro miksi pidät kyseisestä työstä: Onhan noita hienoja sivuja vaikka kuinka paljon, mutta tässä (pikkutiskari) yksi esimerkki. Kuvat ovat kivoja tilannekuvia, aihe mukavan arkinen ja kokonaisuus selkeä. Käytetyt materiaalit sopivat kuvien kanssa eikä mikään osa "käy silmille", vaan kuvat pysyvät keskiössä.
6. Kirjoita journaling, joka sisältää vähintään 100 sanaa. Skräppää sivu myöhemmin: "Lempivärini ovat vaihdelleet vuosien varrella, ja ihmekös tuo, jos kerran ihmisen solurakenne uusiutuu seitsemän vuoden välein. Tähän ikään mennessä on ehtinyt tapahtua jo kuusi muodonmuutosta!

Nuorempana pidin - jostain tällä hetkellä käsittämättömästä syystä - punaisesta ja siihen yhdistettynä mustasta, varsinkin sisustuksessa. Vanhempieni sisustusmaku taisi silloin vaikuttaa asiaan. Sen sijaan mustia vaatteita en suin surminkaan suostunut käyttämään, ja sinistä en voinut sietää, en missään muodossa. Musta oli tylsää, sininen tavanomaista.

Nyt musta ja sininen ovat lempivärejäni. Punaista en kestä katsella suurina pintoina oikeastaan missään. Vaikka lempivärit ovat vaihdelleet, yksi on ja pysyy, on ollut niin kauan kuin muistan: vihreä. Kun teologiaa opiskellessani opin, että vihreä on toivon, elämän ja kasvun väri, en ihmetellyt miltymystäni enää yhtään, alitajunta oli valinnut oikein.

Sana "vihreä" ei kerro vielä kaikkea. Sävyjä on lukemattomia: myrkynvihreä, pullonvihreä, metsänvihreä, vedenvihreä, sammaleenvihreä, oliivinvihreä, keväänvihreä,..."

7. Kerää (ei skräppäykseen kuuluvaa) materiaalia, jota voit käyttää tulevissa töissäsi:

Kuvassa vain pieni murto-osa, mutta jotain kuitenkin. Lehtileikkeet ovat mielestäni mainioita, niin kuvat kuin sanatkin. Vaatteiden tuotelaput ovat usein kauniin värisiä ja muotoisia: käyvät tageiksi, tai niistä voi irrottaa iskusanoja yms. Upeat pullonkorkit littiin vasaroituina käyvät tietysti mihin askarteluun vaan, kuten narunpätkätkin. Postissa tulee usein mainoskirjeiden mukana kaikenlaista tilpehööriä: avaimen, matkalaukun yms. muotoisia pikkupahvinpaloja, sellaisenaan koristeiksi käyviä.

8. Valitse päivän väri ja kuvaa vain kyseisen värisiä asioita:9. Kerro materiaaleista tai tekniikoista, jotka ovat itsellesi erityisen vaikeita käyttää ja miksi.Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna en ymmärrä "oikeaoppisesta skräppäyksestä" juuri mitään.
Näyttää siltä, että asianharrastajat tekevät ihan tietynnäköisiä sivuja. Sama juttuhan se on kortti- tai ATC-askartelussakin. No, minä teen omannäköisiäni. Usein ne muistuttavat korttejani, ATC:itani ja deco-sivujani, mutta niin ne saavat tehdäkin.
En ole perehtynyt erityisesti skräppäysmateriaaleihin, vaan käytän, mitä sattuu käsillä olemaan.
Kalliisiin irtokirjaimiin en ole halunnut sijoittaa, vaikka olen huomannut ne aika suosituiksi. Raaputettavia tekstejä ja kuvia en ole halunnut käyttää, koska ne ovat mielestäni kalliita, ja lopputulos menee helposti pieleen. (Vaatisi harjoittelua, mutta materiaali on mielestäni liian kallista siihen.) Kierrätysmateriaalit taitavat olla minun juttuni...
Käsin kirjoittaminen on mielestäni aika hankalaa, siis niin, että teksti olisi luettavaa eikä näyttäisi "harakanvarpailta". (Tosin olen huomannut, että käsialani on parempi, kun kirjoitan suht' nopeasti. Kun yritän huolellista, kirjaimet ovat vain "selkeästi sotkuisemman" näköisiä. Jos taas kirjoitan ihan rennosti ja omalla käsialalla, teksti on aika epäselvää. Täytyisi löytää joku välimuoto.)
10. Kerro miksi skräppäät tai haluat kokeilla skräppäystä:
Tekemisen ilosta, ennen muuta! Kaikki askartelu kun on kivaa.
Ja onhan se mukavaa välillä tulostaa ja jatkokäsitellä noita kuviaan, joita lähinnä blogeja varten nappailen.
Tykkään kaikenlaisten kollaasien tekemisestä, ja pääsen toteuttamaan sitä harrastustani tässä(kin) muodossa.

Inspiroidu

Inspiroidu-skräppihaaste haastoi kevätsiivoukseen, eli skräppäämään jostain, joka on siivouksen tarpeessa. Hmm, minkähän sitä valitsisi... No, otetaanpa suoraan tuosta nenän alta, eli askartelupöytä :D! Ja tämmönen sitten: Sivu on toteutettu yhtä "sumealla logiikalla" kuin koko pöydän ylläpito. Leikkasin sotkukuvan ruuduiksi, jotka pistin vain ihan pikkaisen sekaisin, koskapa kuvan sisältö jo on vinksin-vonksin. Muu "koristelu" onkin sitten tuosta pöydältä napsittua: kerättyjä, käyttöä odotelleita lehtileikkeitä (tekstit ja kuvat), talteenlaitettua nätin ruskeaa pakkauspahvisilppua ja leikkurilla leikattujen lehtien jämiä. Ja muutama kissansilmä ihan muuten vain. (Liittyisikö "etsivä"-teemaan? Naukuvaan kisuun ainakin, joka taas liittyy laulavaan Desmondiin, joka taas liittyy... niin, mihin? :D)

Tämä skräppisivu sopiikin useampaan haasteeseen: Värimaailma tuli TGIF No. 70 - Green:sta, asettelu Craftica Scrapbooking Challenge # 1:n mukaan ideoitu ja aihe inspiroidu-haasteen "Aamu"-teemaa: Toivottavasti mikään haastajataho ei ole mustasukkainen, vaikka sovelsin useampaa haastetta: niin se oli tällä kertaa hauskempaa!
Meidän pikkuneiti siinä "elämänsä aamussa": "Nuorena on vitsa väännettävä."/"Varhainen lintu nappaa madon." - Taiteilijan elkeitä ainakin löytyy! (Kuvat on napattu keittiön ikkunan läpi, eli kohde ei tiennyt poseeraavansa.)
Alimmainen taustapaperi, kuten kehys, tagi ja niinet, Tiimarin "käsintehtyä" paperia. Jopa leimasinmuste, jolla olen väritellyt papereiden reunoja, on Tiimari-tavaraa. "GirlPower"-asennossa oleva Disney-keiju on siirtokuva (huomaa, että keijun käsien asento on tytön käsiin nähden ihan peilikuva!) ja kotoisin vaihdosta, kuten myös taiteellisesti raidallinen sekä pilkullinen pohjapaperi ja Daisyd's-tarrakirjaimet.
- Raportoi lapsistaan ylpeä äiti ;).

EDIT: Siirretty pappipuikoissa-blogin puolelta:
Toisen kerran jo tänään inspiroidu-skräppihaasteen kimpussa. Aamupäivällä pykäsin ja postasin viime viikon haasteen, ja nyt samalla imulla tämänviikkoisen.
Aiheena oli skräpätä lyriikkaa. Heti alkoi - varmaan tuon taannoisen ATC:n innoittamana - päässä soida Hectorin Nostalgiaa.
Teksti on suollettu ihan suoraan, muistinvaraisesti, mutta toivottavasti katkelmat ovat osapuilleen oikein. Lukemista voi helpottaa, jos klikkaat kuvan isommaksi:
Ja ketkä ovat nuo salaperäiset nostalgikot: tyttö kansallispuvussa ja poika autonkuljettajan asepuvussa? Nehän ovat tietysti mummu ja pappa, äidin vanhemmat. Tämän kummempaa vihkikuvaa heistä ei valitettavasti koskaan otettu.
Värittelin mustavalkoiset kuvat ProMarkereilla taas, ja laitoin suklaanväriä leimasintyynystä paperin reunoihin, vintagevaikutelman toivossa. Soikiot kuvien ympärillä on leikattu ko. valokuvien kehyksistä otetuista valokuvista.
Huomaatkin, että laulussa mainitaan aika (kello), liitäminen (siivet ja perhonen), peili ja mänty (puu) sekä tähdet, jotka siis sivulle liimailin. Pappa muuten harrasti pienimuotoisesti taskukellojen keräilyä, joten siksi kellossa on vitja.
Mustavalkoiset lehdet ovat jostain mainoskuvasta, mutta taustapaperi sentään ostettua. Sinisellä pohjapahvillakin on oikeastaan symboliarvoa: pappan asepuvun laatat olivat siniset, ja papalla oli myös erittäin kirkkaansiniset silmät.

Ai niin, ja laulussa mainittu unimaailma, mitä se tähän liittyy: Isovanhempieni kuolemasta on kohta parikymmentä vuotta. Silti he ovat erittäin voimakkaasti läsnä elämässäni edelleen. Melkein viikottain he "elävät" unissani. Siksi muistan heidät vieläkin aivan elävästi: puheäänet, pappan laulut, mummun sanaleikit, hymähtelyt, huokailut...