Vintageäitienpäivää

Leilan haasteeseen näillä pyramidikuvakorteilla:Tiedän, että vastaanottajat tykkäävät näistä kuva-aiheista. Ja 3D-korteista. Pyramidikuvat ovat paljon joutuisampia käyttää kuin muut 3D:t, oikein laiskan askartelijan unelma ;). Valokuvassa tuo pyramidi ei pääse oikein oikeuksiinsa, mutta livenä kuvat näyttävät hauskasti emalikylteiltä.

Keltaisen kortin paperikukka ei muuten ole omatekemä, vaan joskus muistaakseni Purppurataivaasta kaupantekijäisiksi saatu. Itse ei ole tullut paperia rullattua tuohon tarkoitukseen sitten kouluvuosien. Pitäisi kyllä, sillä tulos on mukavannäköistä...

Muati ja kauneus

Toho Leila Ernomasii täytys viä ittekki osallistua, ku kerkiäs siähe jottait tekkee. Toivottaa ny, etä semmonenki aika viä tullee. Saas nährä. Muta mää nähkääs pistän ny meiti plika näkemykse tästä aiheesta tähä esille. Ja trahteeraa tänny tälä meirä murteella, kus se o määräys, tualta Leilah haasteesta.

Sillä o vähä hillitympi maku ku mulla, plikalla, meinaam, mikä täytyy nährä pelkästää myänteisenä pualena. Hä piirsi sittet tämmöse:Häk kysy mu miälipirettä, ku oli värittäny toho paitaa kretliiniä ja sinistä, että mitäs toho mahak kohralle sitte. Mää ehroti, että pinkki, muttei sopinu siähe kuulemma. Herätti enämpi kauhistusta, tommonenki ehrotus. Eikä vaaleevvihreekä, vaikkam mum miälestä se olis ollu nik kaunis! Muta innostu kumminki tosta vihreestä sevverra, että mettävvihree kuulemma oli se, mitä sitte tavotteli toho. Paira väriks.

Muute o tullu äitiisä, että tykkää mustasta, ja sinise jav vihree sävyistä.

Toi musta o muute veikee juttu. Määhä e tykänny yhtää käyttää mustaa sillo töisä ollesa, ku sitä joutu pako erestä käyttää virraattoimituksisa. Mutta nyhäm mää e paljom muuta väriä päälleni pistäkkä. Taka siis eihä toi musta mikkää väri kai o, mutta kumminki.

No sitte, ku ittelle ostaa mustaa, nin oha se näppärää pyykippesu kannalta ostaa muillekki, samasa perheesä. Nimpä mää oo ostanum mustaa melko lailla kaikile perheejjäsenille. Eikä noi o siittä isommi valittanu. Saaraampap pyärittää kaikki pyykit sitte samasa konneellisesa.

Mutta teinipojjaa uskonno-opettaja oli kyä kerrak kysyny, että mitä hianoo noisa pääkalloisa ja luisa o. Ku pojjalla o semmosia paitoja aina päälä.

Mää sanoi pojjaalle, että olisit sille sanonu, että äiti osti. Se o pappi, kysyss siltä :D. Meinaa, ku poika o pyytäny justiinsa ostaa mustia paitoja, ilmak kuvijoo. Muta eihä niitä aina löyrä. Niisä o ylleensä melkei sitte alvariisa jottai pääkalloja taka niitä "rippaali(tribaali)kuvija". Etä muv vika se o, jos os semmottia ernomasia paitoja päällä. Taka pairavalmistajie. Vika, meinaa.

Reseptikortti 4x4

Ainahan sitä tekee mieli mukaan, kun pitää toteuttaa reseptikortti, ne ovat niin mukavia :).

Leila haastoi tämmöisillä ainesosilla: Nainen, Siivet, Pari kukkaa, Pari perhosta, Jotain vihreää, Kirjoitusta, Numeroita, Reunaan nauhaa, kirkkaita värejä.

Minun korttini:

Oikeesti vain tuo vihreäpohjainen osuus täyttää mittakriteerit, eli 4x4. Kävi nimittäin ns. vanhanaikaisesti: Liimasin ladyn (tarra-)siivet taustaan ja huomasin sitten, ladya mallaillessani, että se on pakko kiinnittää suunniteltua alemmas. Niinpä prouvan jalkaterät tipahtivat yli kortin.

Olin suunnitellut laittavani korttiin vain parin millin valkoiset reunukset, mutta enhän minä voinut naisimmeiseltä koipia poikki napsaista. Niinpä kiinnitin koko trahteerauksen valkoiseen korttipohjaan. (Lopullisessa versiossa tuossa vasemmassa reunassa on vielä kapea, mattakultainen silkkinauha, jossa rusetti keskellä. Mutta kun ei mahtunut mittakriteereihin se, en viitsinyt ottaa siitä enää uutta kuvaa.)

Että näillä puheilla mukaan haasteeseen, vaikka reseptistä lipsuen. (Silleen minä aina leivonkin, tai teen käsitöitä. Ettei ikinä ihan tasan tarkkaan ohjeen mukaan. Ja toistaiseksi on hengissä pysytty, näinkin...)

Hyvää Naistenpäivää :)!

Leilan värihaasteeseen tekaisin eilen 3 ATC:ta,

punainen "Liian paljon liian nuorena":Ruskea "Samaa maata" (vaihdettu):Sininen "Joka kuuseen kurkottaa..." (vaihdettu):

Lissää syrämmiä korvvii

Näitähä ny tekkee kuinka helposti vaa, ku o nin nättejä helmiä jemmasa, ettei tartte ku lankaa pujottaa. Eikä tämmöttiä ittesäsä kauniita helmiä viitti kamalasti klumeruurata, melkeiv vaa yks helmi riittää muarostaa to koru.

Että näilä sitä mennää jo kolmata kertaa Leila Ernomasii mukkaa, jos hualitaa:Näistähä tuli tämmöttet vintaket, vai mitä sää tykkäät?

Leila Ernamaset nro 3

Leila käski (meilä päi käsketää aina, ei ikinä pyyretä. Esim. naapuri käsketää käymää tai kahveelle, *kirj. huom.*) tehrä syrämmistä jottai. Ja taas meirä kunki murteella viälä täytys tällätä esille.

Mää en tosta syrämme muarosta o koskaa oikei välittäny, emmäätiärä mistä se johtuu. Olisko sitte syy vai seuraus, että toi omaki syrä sillotällö renaa...

Muta nymmää pääti, etä ku sai tehrä syränaiheesta mitä tykkäs, nim mää tän kevättalve aurinko kunniaks pistä korvia vähä koreeks. Jottai yksikkertasta se tarttis jo tämmösellä akkaihmiselä olla, mutta nättiä kumminki.

Mää sitte käyti tommoset syrähelmet, ne vaa korupiikkii tälläsi, ja koukkuu, ja siinä se. Tei toisekki sama tiä, kunnoi enkelit o varronnu jo hyvä aikaa laatiko pohjalla, että ne ripustettas johonki. Tälläsi vaa tommoset kirkkaat lasihelmet enkeleitte pääpualee, ettei näyttäsi ni hölmöltä. Meinaa, jos korupiikki töröttäs enkeli päästä oikosenansa:

Noi syrämmet o luannosa kaunii turkoosiv väriset. Mää ku ne korviini ripusti, ni aatteli, että ei tommone väri mulle kyä yhtää sovi. Mutta sitte riisu kirjava villataki poijjes, ja katteli tummavvihree Nanso neulepaita päällä, että nää onki iha just eikä melkei! Kyä mar piristi, että tattista taas Leilalle, ernamasesta haasteesta!

Leila Ernamaset vol. 2

Kummeinaa Leila haasto taas, ja paitti että ny omalla kiälellä kertomaa, nii haaste oli sevverra erikoine muutenki, että osallistuaha siihe täytyy, ei auta mikkää. Jote ny sitte leivotaa, kute Leila Ernomaset (se oli "Erikooset" siälä Leila plokisa, mutaku ei me täälä hämeesä semmosia puhuta, ernomasia vaa) haasto, meinaa.

Ei nää mittää ernomasia kyä oo, joulutorttuja vaa, ja kamala hätäsesti kyhättyjä, enkelimuatoo ne tavottellee:

Hätäsesti sikäli, että päämäärä oli vaa, paitti saara perheelle jälkiruakaa, käyttää kaikki luumuhilloj jämät pojjes. Että rumia sai olla, ku kaikki o jo syäty!

Samala tuli kuvattua toi joulutähtiki, minkä miähe sisko meille toi. Ommeinaa komeev värine, tommone ninku pinkki. Taitaa olla muatia ny, vähä ku?

Ja sitte tosa o naamallansa toi mu joululomalukemiseni, Atvooti Markareti (Margaret Atwood seisoo kannesa) Herra tarhurit. O kyä hiano ja jännä tarina, kuha kerkiäis vaa lukkee. Tuppaa ny päivät - ja vähä yäkki - mennee ristipistohassutuksep parisa. Viälä pitäs tehrä seuraavana yhreksänä päivänä uusi ristipistotyän alotus, sitte kerkiäis taas harrastaa muutaki.

Ninettä tattista vaa taas, Leila, haasteesta, meinaa.

Lumisadetta

Leilan talviaiheiseen juhlahaasteeseen postikorttikokoa:Vähän "ensilumifiilis" tässä, eikö?

Kiitos, Leila, haasteesta!

Erikoonen

Iha mahrottoma vaikeeks mää koi ton "Leilan Erikooseen" osallistumise. Es suinkaa se takia, ettemmää tykkäisi omalla murteellani kirjottaa, vaan sen tähren, kum mää en yleensä ikinä tykkää yrittää toista matkia tekosillani. Kato, kum mää e kertakaikkiaa ossaa, vaikka miäli tekis - siis täsä tapauksesa, ku sitä melkei ruinattii. Muta tämmöselä mää ny mukkaal lähre:Iha tää ol liia yksinkertane ja vaatimato Leila tyyliseks, muta o siinä muutama semmone piirre, jota mukkaa halusi saara. Ninku ruskee väri, avai ja lukko, tekstipaperi (nuattejaki olis voinu olla, mutta tuntu, että se olis jo ollut liiottelua), lapsi- (ja viä tyttö-) aiheine kuva, pitsiäki, ja ruskeiks väritettyjä reunoja. Ja tiätysti perhone! Eikä siinäkä tainnu haitata, että se o vaaleenpunane, ku se punane o kans Leilam miälee. Niija se o kans kohrallansa, että o tommone leima paperisa, semmosia se Leilanki korteisa o ollu, ainaki niisä, jokka mulle saakka o tullu.

Jaani, äläkäs sitte piittaa noista multakökkäreistä, jokka tosa meirä pöytäliinalla näkkyy, tosa kuvasa, taustala. Ostettii tännää hiano joulukukkakori, vaa näyttää kori vuatava. Täytyy laittaa joku alusta sille, kuha täsä kerkiä.

Että tattista vaa Leila, haasteesta, ja haastaha taas, Erikoosellaki (se o Ernomane meijjä murteela, se).

Viimeiset "kökkäjäiset"

Leilan "joulukorttikökkään" (mitähän sekin tarkoittaa? Tyrvään tyttö ei tiedä...) viimeiset vastaukset. Ei kovin kummoiset, mutta kun on tehty, niin julkaistaan kans:

Kolmeen haasteeseen

Anne haastoi Arkkikaupan haasteessa käyttämään hopeaa ja/tai kultaa, Arja PajanArt-haasteessa tuomaan kortissa esiin kuusen/kuusia ja Leila haastoi tekemään joulukortteja muuten vain. Nämä kimaltelevat molemmat, oikeanpuoleisessa on kuusi, eikä liene epäselvää, että joulukortteja ovat :D.Molempiin leimakuvat vaihdosta.

Niin, ja kiitos em. haastajarouville!

"Toka tonkeli..."

Ei, kun toinen enkelikortti, siis, Leilan toiseen haasteeseen, jossa piti "käpristellä":Kellotaulu tuo väkisinkin mieleen jo uudenvuoden...

"Eka enkeli..."

Pitihän sitä tänään viimein väsätä enkelikortteja, kun Leilalta eilen niin kauniita kuvia sain. Leila haastoi joulukorttitalkoiden loppukiriin. Tässä "luuttuenkeli":Kiitos, Leila, haasteesta!

Leila haastoi näyttämään ekan ja/tai viimeisimmän ATC:n.

Ihan ensimmäinen tekemäni on tämä 3.5.2008 The King of Kitchen, jonka "allekirjoittaisin" mielelläni tänäkin päivänä:
Ja viimeisin on tämä Pikkunoita, joka edellisessäkin postauksessa näkyi:

- Mitäpä näistä nyt sanoisi. ATC:iden teko on ollut vähän kankeaa viime aikoina, kun käsitöissä on nyt ollut enemmän imua.

Silti käyn uskollisesti kurkkailemassa haasteaiheet, ja visioinkin niitä mielessäni. En vain ole ehtinyt "sakset ja liimaa" -asteelle ennen kuin useimmat haasteet ovat jo menneet umpeen :D.

Mukavia haasteet ovat, kun antavat ideoita, ja vaihdot ovat antaneet paljon kivoja blogiystäviä, jotka ovat maalaiskotirouvan arkeen ihana henkireikä!

"Pinsiön pellot, haat, karjankellot lapsuuteni ovat maisemaa", lauletaan Pinsiön Mieskuoron pitkäaikaisen johtajan, Pentti Tynkkysen, säveltämässä laulussa.

Tänäkin vuonna laulua on laulettu ainakin yksillä syntymäpäiväjuhlilla täällä, ja vaikka en itse olekaan pinsiöläistä lapsuutta viettänyt, vaan tyrvääläisen, lapseni elävät nyt näitä kesiään täällä rypsipeltojen ja hevoshakojen keskellä, joten yo. laulu kolahtaa kyllä minuunkin.

Osallistunpa tämmöisellä "postikorttimaisemalla" Leilan kesäkuva-ekstrahaasteeseen:
Vasemmalla näkyy tuo naapurin rypsipelto, kun se vielä oli komeimmassa kukassaan. Oikealla minun tämän kesän iloni, erilaiset "löydöt" mummolan jäämistöstä ja muualta. Kuvan keinu odottaa vielä kunnostusta...

Leila se jaksaa puuhata ekstrahaasteitakin, helteistä huolimatta! Haasteen aiheena on "Lämmintä vai viileää", ja kyllä se nyt viileän puolelle kallistuu, ehdottomasti, kun saa valita (toisin kuin elämässä.)

ATC "For Cool Ladies" (vaihdettu):

Onnea!

... ahkerasti askartelevan ja meitä monipuolisilla haasteilla aktivoivan Leilan 2-vuotiaalle blogille tämän 4"x4"-kortin myötä:(PS. Jokuset ovat käyneet ihastelemassa näihin haastekortteihin käyttämiäni "kelloja". Ne ovat mainoksesta - olisikohan ollut Valittujen Palojen? - leikattuja. Kellotaulut korostin koholakalla. Yksinkertaista, eikä maksa paljon ;D.)

Pelimies

Viimetipassa Leilan haasteeseen mukaan tällä 10 cm x 10 cm virityksellä:

Valitettavasti lähes pussipimeät kuvausolosuhteet syövät korttia hallitsevan vahvan pinkin. Mutta sillehän ei mitään voi, kun ei ehdi enää odotella parempaa päivänvaloa :D.
Minulle tuppaa tulemaan salmiakkiruuduista mieleen harlekiini tai pelikortit. Hevospitäjässä kun täällä ollaan, niin tämä kaveri toivoo onnettaren puhaltavan onneatuottavan henkäyksen tuohon oikealla ylhäällä sijaitsevaan polleen...

Sama herrasväki kuin edellisessäkin postauksessa, hiukka eri maisemissa vain tepastelevat:
Näillä Leilan pääsiäisen extrahaasteeseen :).

Kisu-kisu

Leilan haasteessa kaikille kyseltiin k-käsitteistä koostuvia kortteja.
Katsohan keräilykorttikokoista kollaasiani "Kujakatit" (varattu Pitsihameelle) :
Kuva kehystetty kultaisin ketjuin:
Kolme kuulua, kuumaa kujakattia
konsertoi kimpassa.
Kulmakunnan kovakyntisimmät kollikissat,
Kassu, Kirnauskis, Kippura,
katselevat kelmeänkeltaisen kuun kalpeaa, kiinankielistä kajoa.
Kirsikka kukkii kauniisti:
kevät koittaa.

- Kiitos kumarruksien kera, Leila! Kiva keksiä k-kirjaimille käyttöä :)!