Erikoonen

Iha mahrottoma vaikeeks mää koi ton "Leilan Erikooseen" osallistumise. Es suinkaa se takia, ettemmää tykkäisi omalla murteellani kirjottaa, vaan sen tähren, kum mää en yleensä ikinä tykkää yrittää toista matkia tekosillani. Kato, kum mää e kertakaikkiaa ossaa, vaikka miäli tekis - siis täsä tapauksesa, ku sitä melkei ruinattii. Muta tämmöselä mää ny mukkaal lähre:Iha tää ol liia yksinkertane ja vaatimato Leila tyyliseks, muta o siinä muutama semmone piirre, jota mukkaa halusi saara. Ninku ruskee väri, avai ja lukko, tekstipaperi (nuattejaki olis voinu olla, mutta tuntu, että se olis jo ollut liiottelua), lapsi- (ja viä tyttö-) aiheine kuva, pitsiäki, ja ruskeiks väritettyjä reunoja. Ja tiätysti perhone! Eikä siinäkä tainnu haitata, että se o vaaleenpunane, ku se punane o kans Leilam miälee. Niija se o kans kohrallansa, että o tommone leima paperisa, semmosia se Leilanki korteisa o ollu, ainaki niisä, jokka mulle saakka o tullu.

Jaani, äläkäs sitte piittaa noista multakökkäreistä, jokka tosa meirä pöytäliinalla näkkyy, tosa kuvasa, taustala. Ostettii tännää hiano joulukukkakori, vaa näyttää kori vuatava. Täytyy laittaa joku alusta sille, kuha täsä kerkiä.

Että tattista vaa Leila, haasteesta, ja haastaha taas, Erikoosellaki (se o Ernomane meijjä murteela, se).