Sain Pitsihameelta nämä kauniit ATC:t vaihdossa, "Turvassa levolla", "Tervetuloa vieraat" ja "Onnentyttö":(Valokuvaus olisi kyllä saanut onnistua paremmin... Kuvaa klikkaamallahan pääset lähi-lähikuvaan.)
Kiitos, nämä ovat todella ihania, ja lämmittävät mieltä erityisesti tänään, kun elämä - vaihteeksi taas - läimäisi avokämmenellä, vähintään toiselle poskelle. Mutta siitä sitten joskus myöhemmin toisaalla lisää. Yritänpä tässä koota itseni ja muistaa hokeman: "Kissa kiitoksella elää." Sitä isä minulle aina nuorempana muistutti, kun valittelin arvostuksen puutetta... :)

Tuota keltaista pikkujapanitarta minun piti ihan erikseen kehumani. Hassua, että tuo lämmin keltainen on alkanut kovasti miellyttää silmääni. Nuorempana en tykännyt keltaisesta ollenkaan. Liekö traumoja siitä, kun äiti osti usein minulle ja itselleen juuri noita lämpimänkeltaisen sävyisiä vaatteita (mm. kokokeltaisen tuulipuvun -ja mustan ponchon, jossa oli keltaisia raitoja.) Sopivathan ne tummalle äidilleni, muttei meikäläiselle, pisamaiselle punapäälle.
Erityisen hupaisa on vanha luokkakuva, jossa pidän kädessäni valokuvaamon taulua, eli istun edessä keskellä, jalassani äidin ompelemat violetit ruutuhousut (olivat olevinaan muotia silloin) ja keltainen lureksinhiveä poolopaita :D.
Ei sen puoleen, en vieläkään keltaista juuri vaatteissa käytä, mutta näin askarteluissa sen aurinkoisuudesta on kiva nauttia.

No niin. Nyt yritän koota itseni, ja unohtaa niin lapsuuden traumat kuin tämänkin päivän kalseuden. Nythän on viikonloppu edessä, ja yhdessä lasten kanssa puuhaillen se sujuu mukavasti.
Kiitos, Pitsihame, vielä kerran, kauniista korteista - ja lisukkeista myös!