Nukkiksen lastenkammari sai porkkanatyynyn:
Lattiaan laitoin aikapäiviä sitten nypläämäni pitsiliinan. Lastensängystä puuttuu vielä vuodevaatteet, mutta onhan siellä paita. (Se on tullut joskus AnneS.:n joulukortissa, josta sen hellävaraisesti irrottelin jatkokäyttöön :).)
Vanhempien makuuhuone sai pitsisen päiväpeiton, niinikään nypläämästäni liinasta, joka sattui olemaan samanvärinen kuin kammarin päätyseinän (Tilda-)kangastapetti:
EDIT: Etä se niistä sänkyviarumatoista sitte... Ainiim, meinas unehtuav valla, että näillä mää mee Leila Ernomasii. Emmää koko postausta arvvaa Tyrväämmurteella kirjottaa, kuj joskus, kum mää oon kirjottanu, nin ei kukkaa meinaa siittä mitää ymmärtää, kuulemma. Ja sittes saa semmosia kommentteja, että ov vaikeelukusta, muka. :D
Muta että täsä ny tävverra tätä murrennäyttiä, ettäs tiärät, kunka meillä puhutaa. (Eli iha tavallisesti - ja oikei.)
5 kommenttia:
Hienoja. Pitsiliinat voi hyöhyntää näinkin, nythän on niin muodikkaita virkatut oikean kokoiset matotkin. Minäkin välillä innostun minitavaroiden värkkäämisestä, se tuo kivaa vaihtelua paperi askarteluun.
Ooh, kertakaikkisen hianoja juttuja. Ja nii piäniäki. Oot sä Outi torella taitava käsiistäs ja tairat kaikemmoosta.
Tua summurtehes on kaas nii mahtavaa lukia eikä mua ainakaa haittaa jossemmä ny aivan kaikkia ymmärräkkää. Soon pääasia notta asian ymmärtää. Nii ja saa laittaa viälä muitaki töitäs tänne, onne nii maharottoman kaunihia.
Kiitos Outi ku tälläsiit nämä ihanuuret mun erikoosehe ja onnia arvontaha.
Ilman mitään murteita - tosi kiva tyyny! Ja peitto ja matto myös. Eikös olekin kivaa mineillä :)
Minijutut ovat oikiastaan niin maksi juttuja että... ja niin kauniita. Saa nähä millon se mulla alkaa , vielä oon saanu piäteltyä..:)
Ai vitalis miten nuo onkin niin söpösen pikkuruisia :) Uskomatonta.
Lähetä kommentti