Nukkisjuttuja kommentoineille jatkokommentiksi: olemme tyttelin kanssa sopineet, että äiti tekee kiinteän sisustuksen, koska nukkekoti on äidin (!).
Eli neiti saa tehdä irtainta, miten tykkää, ja leikkiä, tietysti. Tämä ihan varmistukseksi, ettei tule laitettua sinne jotain, mitä saa sitten katua, muttei saa korjattua ;). Tytöllä nimittäin tahtoo ideoita riittää, ja kaikki eivät ole ihan loppuunasti harkittuja (jos ei ole omanikaan, mutta sittenpähän voin syyttää vain itseäni...)
- Minä en - valitettavasti - ole osannut leikkiä omien lapsuusvuosieni jälkeen. Osaisinkin, mutta olen jotenkin liian käytännöllinen... Kaikenlainen pelaaminenkin on minusta ihan silkkaa ajanhukkaa, ja niinpä lapset ovat saaneet pelata lautapelejä yms. keskenään tai isännän kanssa. Äiti (siis minä) vaan tekee käsitöitä ja askartelee.
No, leikkiähän se on sekin, tavallaan.
Jossain sanottiin, että työ on päämäärätietoista: tulos on pääasia. Leikissä taas itse tekeminen on pääasia. Eli sikälihän minä leikin kaiket päivät ja päätoimisesti, kun askartelen ja kässyilen.
torstai 20. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tuosta tuli mutkan kautta mieleeni, että Tove Jansson on aikoinaan sanonut jotain sinne päin että kun aikuisia alkaa lapsettaa, niin he kutsuvat tekemistään harrastukseksi :-). Minuun se sopii ainakin hyvin :-).
Lähetä kommentti